Kirjoittanut Petja Jäppinen,

Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)

Suosikki 47

Kuolema on ystäväni, joka tukee ja rohkaisee minua;
mitä minä voisin pelätä,
jos tiedän että ystävän lämmin syleily ottaa minut vastaan,
tapahtui mitä hyvänsä.

Minähän olen vittumainen mies, ammattilaistasoa,
ja kun mitä sydämestäni vittuunnun, minä vittuunnun kunnolla.
Jos minä toivon jotakin ihmiselle, johon olen sydämestäni vittuuntunut,
niin pitkää ikää,
jotta hänellä olisi aikaa kärsiä,
pitkää ikää, jotta hän ehtisi nähdä,
miten kaikki tuttu katoaa
ja vieraat koirat kusevat hänen lastensa haudoilla.

Ja minä haluan elää ihmisen elämän,
tuntea miten ikä kiipeää luihini
ja ilta illan jälkeen viileämmät varmaani
aamu aamun jälkeen lämpenevät hitaammin.
Haluan elää ihmisen elämän,
jossa päivien kimallus syntyy siitä miten valo ja varjo kulkevat päivieni päällä
ja kun sitten olen mennyt ystäväni syleilyyn,
ne jotka kulkevat jäljessäni, näkevät timantit yötä vasten.

Julkaistu : Eeppisiä kysymyksiä, Ja sitten toisaalta

Kommentoi ensimmäisenä Lue lisää