Venäjän ensimmäinen yksityistämisaalto tarkoitti sitä, että kun aikaisemmin koko maa oli käsitetty perheen omistamaksi yhteisomaisuudeksi, Kiovan Suuriruhtinaan asema oli riitaisan perheenpään virka.
Tässä uudessä tilanteessa erotettiin osia maasta perintöomaisuudeksi suvun haaroille, jotta suvun sisäiset ristiriidat saataisiin loppumaan.
Kiovan Suuriruhtinas Vladimir Monohain kuoltua, 1125, tilanne alkaa revetä, ja vaikka Kiova on muodollisesti edelleen johtava kaupunki ja valtakunnan keskus, hyödyntävät uudet oligarkiruhtinaat perinjuurin omaa henkilökohtaista omistusoikeuttaan alueisiinsa.
Tämä oli Venäjällä askel feodalismia ja länsimaistumista kohden.
Erityisesti Novgorodin asema nousee voimakkaasti.
Samaan aikaan kun Venäjä hajoaa feodaalivaltioiksi, joitten väliset sodat rasittavat paikallisväestöä, mutta taas toisaalta tarkoittavat paikallisille oliargeille nopeita voittoja, tapahtuu heidän itäpuolellaan asioita, jotka muuttavat tilanteen sitten dramaattisesti.
Mongolien ensimmäinen hyökkäys tapahtuu 1223. Venäjän itsenäisten ruhtinaskuntien federaatio saa aikaan kumaaniliittolaisten kanssa jonkinlaisen armeijan, jonka mongolien tiedusteluosasto lyö perinpohjin Kalkan taistelussa.
Päähyökkäys ei ole vielä alkanut.
