Eräs syy Frankkien valtiokoneiston rappeutumiseen oli roomalaisen oikeuden ja frankkilais-germaanisen oikeuden ja hallintokäytännön törmäyksessä. Frankkilais-germaaninen perinneoikeus oli periaatteessa tasavertaisempaa kuin roomalainen, keisarin ja perheenpään asemaa korostava oikeus, mutta johti törmätessään keisarikeskeiseen roomalaiseen järjestelmään tilaan, jossa keisari ja valtio hävisivät maanomistajille ja sotaherroille. Roomalainen oikeus teki hallitsijasta valtion pään, Frankkilais-germaaninen oikeus teki maanomistajasta niskan.
Tämä tilanne johti vallan valumiseen perintöaatelille ja paikallisille feodaaliherroille. Näitten väliset sopimukset, jotka sitten kattoivat koko yhteiskunnan, olivat valtiokoneiston keskeinen tekijä. Periaatteessahan Ison-Britanian valtio on edelleen tällä tavoin keski-aikainen yhteiskunta, valtion perusta on edelleen hallitsijan, ylimystön ja kansanvälisiin sopimuksiin perustuva, jos kohta näitä sopimuksia on joskus miekan kärjellä tutkailtu, yhtä kaikki, ne sopimukset ovat edelleen siellä yhteiskunnan perusta.
Tämä pohja on myös länsimaisella demokratialla.
Valtiot muodostuivat Euroopassa sopimuksista. Oli paikallisen kartanon herran, seigneurin sopimus maaorjan kanssa. Sitten oli seigneurin sopimus paikallisen paronin kanssa. Periaatteessa paroniksi tunnustettiin sellainen jonka ylivalta tunnustettiin kokonaisessa kylässä tai useammassa kartanossa.
Sitten oli paroneitten väliset sopimukset.
