Suomen maatalous on käynyt viime vuosina läpi jonkinlaisen rutistuksen, mutta ei vielä likikään sellaista kuin sen pitäisi.
Edelleen isäntä on suojaamaton titteli, jota viljelevät jotkut torpparin pojat, jolla on ollut saappaan kokoinen maalaikku parin sukupolven verran.
Keskimäärin jokainen torpparin perikunta joka leikkii maanviljelijää yhteisillä rahoilla 724€/kk.
Tätä perustellaan mm. huoltovarmuudella.
Minä jotenkin ymmärtäisin, jos maataloustukea saisi vain ne tilat, joilla on työhön koulutettu hevonen ja saa sähköt omasta tuotannosta, mutta kun sitä saa täysin kriisiä kestämätön palstaviljelijäkin, niin se on minusta suoraa Vili Vesterisen vehkeistä.
Minä en pistäisi vastaan, jos maataloustuet lopetettaisiin heti ja saman tien, ja lisäksi vaadittaisiin näiltä torpparinpojilta korvausta pilatuista luonnonarvoista, rumasti maalatuista asumuksista ja tärviölle pannuista kirkonkylistä.
Mutta koska olen humanisti, joka on valmis joustamaan, niin tyytyisin ratkaisuun, jossa maataloustuet lopetettaisiin kahdessa erillisessä rytmissä.
Käsivarren, Inari-utsjoen, Torniojokilaakson, Tornion, Kemin, Haukiputaan, Oulun, Limingan, Raahen, Koillislapin, Kuusamon, Suomussalmen, Kuhmon, Lieksan, Ilomantsin ja Kiteen kihlakunnissa maataloustuki lopetettaisiin välittömästi, ilman siirtymäaikoja.
Pähkinäsaaren rauhan rajan eteläpuolelle, lopetettaisiin maataloustuet alle 14 hehtaarin tiloilta neljän vuoden kuluttua.
|
(0 ääni)
Pistin kuvaan myös tikkuaskin, että näette mittakaavan.