Täällä on semmoinen tapa, että jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, ja minä tiedän sinun oikean nimesi, niin kommentit julkaistaan automaattisesti ja saa kirjoittaa myös omia juttuja, mutta omat jutut menee sitten mun kautta, minä katson koska ne julkaistaan.
Jos minulla on epävarmuus siitä, onko annettu nimi oikea, voin jättää rekisteröitymisen huomioimatta, enkä anna kirjoittaja oikeuksia.
Vuosia sitten olin matkalla erääseen perhejuhlaan, ja minulla oli päälläni valkoiset housut, punainen satiini tunika, valkoinen takki, jonka hihoissa ja rinnassa punaisia satiininauhoja, punainen sametti myssy, viitta, jonka päällipuoli oli hopeaa, sisäpuoli ja keeppi punainen, samoin huppu päältä hopeaa ja sisältä punainen.
Matkalla pitää pysähtyä hakemaan juhlapaikalle menevä maito ja kukkalaite, ja nousen autosta Kontulan ostoskeskuksen parkkipaikalla.
Eräs vanha mies nousee omasta autosta ja kävelee päänsä pahki minun rintaani, katsoo sitten minua hämmästyksen sormi ällistyksen persiissä ja sanoo "Anteeksi, en yhtään huomannut!"
Julkaistu aikaisemmin 11. huhtikuuta 2006 Kristittyjen suurin juhla, toki muilta varastettu, niin kuin keskeinen osa heidän hapatuksestaan muutoinkin, on tällä viikolla. Kristittyjen opin eräs keskeinen kappele on armo ja katumus. Minä en ole koskaan perustanut erityisen paljon kummastakaan. Armo sinänsä on vaihtoehto oikeudelle, jos kohta joku sanoikin, sen muistuttavan rakkautta. Ja katumus puolestaan…
Julkaistu aikaisemmin 14. huhtikuuta 2006 Piinaviikko ja pitkä perjantai. Asian johdosta minä palaan kuolemaan neljän kirjoituksen sarjalla. Siitä kun olen viimeksi pitänyt messun, on satoja vuosia, enkä koskaan ole ollut kristitty, joten tämä kristittyjen suuri juhla on minulle ulkokohtainen, mutta toisaalta taas, entisenä pappina, minä tunnen tuon uskonnon vanhastaan hyvin syvältä. Kristinuskon, enkä puhu mistään mysteeriuskoisesta lahkolaisuudesta, vaan aivan keskimääräisestä kristillisyydestä, joka ulottuu helluntailaisista lestaadiolaisten kautta kirkkokristyjen luteraanien kautta roomalaiskatoliseen maarahvaaseen ja siitä ortodokseihin, anglikaaneihin ja ties mihin, kaikkien näiden uskon ytimessä on pelko. Kumijeesus kauppiaat. Tämä sakki, joka notkuu asemalla lennäkki kädessään, tai kiertää ovelta ovelle, yrittää myydä minulle ikuisen elämän. Kristusperkele! Tulevat minulle myymään ikuista elämää.
Monet näyttelyn kuvat olivat raa'an tutun tuntuisia.
Sitä on vaikea tällä hetkellä tajuta, kuinka suuri oli elintasokuilu silloin ja miten sen aikainen keskiluokkakin, eli itseasiassa melko kapeasti siihen verrattuna, millaista elämä tänään on.
Mitä sitten pitäisi löytyä miehen vaatekaapista? Alla oleva lista on perusta, joka ei ole ottanut laisinkaan huomioon mahdollisia harrastusvaatteita, vaan on ainoastaan suuntaa antava. Alusvaatteita pitää olla riittävästi muutaman viikon tarpeita varten, niin että esimerkiksi voi viettää parin viikon loman huolehtimatta riittääkö alusvaatteet. Valkoisia alushousuja 24 paria Valkoisia lyhythihaisia tai hihattomia aluspaitoja, 24 kappaletta. Valkoisia pitkiä kerrastoja 14 paria Sukkia, 24 paria mustia polvisukkia (miehen vaatekaapissa ei ole nilkkasukkia) Normaalielämässä kahden viikon paitatarve on oikeastaan riittävä, sillä silloin toisen viikon paidat ovat pesussa ja toisen pidossa. Vapaa-ajan paidat tuovat pelivaraa, sillä on lomilla ja viikon loppuisin voi ottaa sieltä.
Tämä lainojen anteeksianto saa pankin vaikuttamaan entistä enemmän siltä, mikä tuntu minulla siitä on jo pidempään ollut.
Huumeparonien rahapesulan ja pyramidihuijauksen yhdistelmä.
Ja sitten nämä Islantilaiset vielä kehtaavat kuljeskella maailmalla ruinaamassa rahaa.
Joka kerran kun kuulen siitä jotakin, minusta tuntuu aina enemmän siltä, että oikea vaihtoehto olisi mitä pikemmin ottaa koko henkilökunta, kaikkialta missä heillä on ollut toimintaa ja laittaa tutkintavankeuteen, siksi aikaa, että saadaan selville kuka ja missä?
(0 ääni)
Tässä on sitten viimeiset kuvat poikani muotoilemasta figuurista.